14. syyskuuta 2026
Tietosuoja suomalaisessa studiossa — säilytysaika, joka ei muistuta muuta Eurooppaa
Kolme vuotta tatuointimerkinnälle. Jopa 120 vuotta hammashoidon merkinnälle, yhden vuonna 2024 voimaan tulleen lain nojalla. Sama maa, kaksi täysin eri kelloa.
Suurin osa siitä, mitä tietosuoja-asetus vaatii suomalaiselta tatuointi-, lävistys- tai kauneudenhoitostudiolta, on sama kuin muuallakin EU:ssa: käsittelyperuste, määritelty säilytysaika, nimetty valvontaviranomainen. Aidosti poikkeuksellinen osa on hammashoidon asiakirjojen säilytysaika — ja sen saaminen oikein on tärkeää, koska se on tämän jutun ainoa luku, jonka studio todennäköisimmin arvaa väärin olettamalla naapurimaan säännön.
Kaksi eri suostumusta, jotka on helppo sekoittaa
Suomen tietosuojalaki (1050/2018) käyttää tietosuoja-asetuksen 8 artiklan jäsenvaltioille antamaa harkintavaltaa alentaakseen ikää, jossa lapsi voi itse antaa suostumuksen tietoyhteiskunnan palveluihin — 4 § asettaa tuon rajan 13 vuoteen, asetuksen salliman 13–16 vuoden haarukan alapäähän.
Tuota lukua toistetaan asiayhteydessä, johon se ei kuulu. Sovelluksen käyttöehtoihin suostuminen 13-vuotiaana ei ole sama teko kuin suostuminen omien terveystietojen käsittelyyn ennen tatuointia tai esteettistä hoitoa. Esitietolomakkeen terveyskysely on 9 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaista erityisiin henkilötietoryhmiin kuuluvaa tietoa, eikä Suomen alennetulla digitaalisen suostumuksen iällä ole mitään tekemistä sen kanssa, kuka voi pätevästi rastittaa juuri tuon ruudun. Käsittele näitä kahta erillisinä kysymyksinä erillisillä oikeusperustoilla — ja jos lomakkeesi tarkistaa iän vain kerran, tarkista, mitä se oikeastaan tarkistaa.
Kaksi kelloa, ja ne eivät ole lähelläkään toisiaan
Yleisten palveluiden — tatuointi, lävistys, kauneudenhoito — osalta säilytysaika johdetaan yleisestä vanhentumisajasta: kolme vuotta sen kalenterivuoden päättymisestä, jona palvelu tuotettiin, velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 4 §:n mukaisesti.
Hammashoito kulkee eri kelloa. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä annetun lain (703/2023, voimassa 1.1.2024 alkaen) 23 § edellyttää potilasasiakirjojen säilyttämistä vähintään 12 vuotta potilaan kuolemasta tai, jos kuolinaikaa ei tiedetä, 120 vuotta potilaan syntymästä. Tämä ei ole kirjoitusvirhe eikä poikkeus: se on Suomessa pysyvästi arkistoimatta jäävien potilasasiakirjojen sääntö 1.5.1999 annetusta valtakunnallisesta arkistointilinjauksesta lähtien, ja nykyinen laki jatkaa sitä. Vuoden 2023 laki korvasi kaksi aiempaa sosiaali- ja terveysministeriön asetusta (94/2022 ja sitä ennen 298/2009), joten ennen vuotta 2024 laadittu lomake saattaa yhä osoittaa hiljaa vanhentuneeseen säännökseen.
Oikeusperuste jakautuu samalla tavalla
Tavalliset hoitomerkinnät nojaavat 9 artiklan 2 kohdan a alakohtaan — nimenomaiseen, vapaaehtoisesti annettuun suostumukseen — koska studio itse päättää, hoitaako se asiakasta ja miten. Hammashoidon asiakirjat kuuluvat sen sijaan 9 artiklan 2 kohdan h alakohdan alle: käsittely lääketieteellistä diagnoosia ja terveyden- ja sairaanhoidon järjestämistä varten, terveydenhuollon ammattihenkilön vastuulla, jota sitoo oma salassapitovelvollisuutensa. Kun h-alakohta soveltuu, suostumus ei ole oikea peruste lainkaan, ja lomake, joka pyytää hammaspotilasta ”suostumaan” oman potilasasiakirjansa säilyttämiseen, pyytää jotain, mitä laki ei vaadi eikä ylipäätään pidä valinnaisena — säilytysvelvollisuus on olemassa riippumatta siitä, suostuuko potilas siihen.
Valvontaviranomainen, nimettynä täsmällisesti
Suomen valvontaviranomainen on tietosuojavaltuutetun toimisto. Se käsittelee valitukset, antaa ohjeistusta ja on se taho, jonka studion oman tietosuojaselosteen tulee nimetä. Nimen saaminen oikein on tärkeää myös silloin, kun seloste luetaan englanniksi tai tarkistetaan englanninkielistä mallipohjaa vasten — väärin käännetty tai keksitty viranomaisen nimi on helppo lisätä ja helppo jättää kaikilta huomaamatta.
Mitä tarkistaa omassa suostumuskulussasi
Varmista, että terveyskyselyllä on oma nimenomainen suostumuksensa, erillään 13 vuoden rajasta, joka koskee digitaalisia palveluita yleisesti eikä mitään hoitomerkinnässä. Varmista, ettei yleisten palveluiden säilytysaikaa sovelleta tottumuksesta hammashoidon dokumentaatioon, jota Suomen laki pitää täysin eri — ja paljon pidemmässä — mitassa. Ja varmista, että tuon mitan nimeävä lauseke viittaa voimassa olevaan lakiin, koska vuoden 2024 laki korvasi kaksi aiempaa ministeriön asetusta, joihin ennen sitä laadittu lomake saattaa yhä osoittaa.
Tämä artikkeli on vain tiedoksi eikä se ole oikeudellista neuvontaa.
Lue myös
Suojaa liiketoimintasi jo tänään
Kokeile Aprovoa maksutta 30 päivää ja jätä paperityöt taaksesi.
Aloita maksuton kokeilu


